Kevät räjähti tänä vuonna niin kiivaana kasvuun, että vuohenputket olivat ehtineet venähtää jo kolmekymmentäsenttisiksi, ennen kuin hapatustiimimme pääsi niihin käsiksi. Laitumet notkuivat silti vielä oivallista vuohenputkea, nokkosta ja voikukkaa. Horsman jätimme suosiolla keräämättä, koska makukokemusten perusteella se on tuoreeltaan ja nuorena paras.
Hapatettavaksi päätyivät vielä suppuiset tai juuri auki kurottautuneet nuoret, mehevävartiset vuohenputket, nokkosen latvat, pienet karhunputken lehdet ja voikukan nuput. Merisuolaa ja vettä päälle, pieni purkki pönkäämään keruusaalista veden alle ja purkin kansi väljästi kiinni. Helppoa ja suoraan laitumelta lasipurkkiin ja pimeään!
Lasipurkki palvelee tässä ikään kuin märehtijän pötsin virkaa. Maitohappobakteerit aloittavat pian työnsä ja hajottavat villivihannekset säilyviksi ja suussa sulaviksi. Tuloksia odotellaan kahden kuukauden päästä maisteltaviksi ja jatkojalostettaviksi. Niistä voi tehdä vaikka pestoja, salaatteja, uunivuokia, piirakoita tai syödä sellaisenaan leivän päällä tai lisukkeena.
Hapatusklubi järjestettiin Joensuun Hukanhaudalla Laiduntien puutarhapalstalla. Kaikille avoimet hapatusklubit kuuluvat Sydänlangan piiri- ja työpajatoimintaan. Mukaan saa tulla tutustumaan ja oppimaan; jäsenille ilmainen – muilta materiaalimaksu.
teksti: Jussi Sinkkonen
kuvat: Jussi Sinkkonen, Jehki Potkonen
