Kaikki alkaa siitä, että mennään luontoon. Hortoilemaan. Mielellään tutuille paikoille – takapihalle, niitylle, vanhalle peltomaalle, puistoon, metsään – tarpeeksi kauas liikenteen saasteista.
 |
| Poimulehti. Kuva: Jenni Örn |
Useimmilla saattaa olla entuudestaan jonkinlainen käsitys syötävistä rikkaruohoista. Parhaassa tapauksessa on päässyt seuraamaan niiden elinkaarta ja esiintyvyyttä jo vuosia lähietäisyydeltä. Satoisimmat rikkaruohot ovat myös niitä jotka useimmiten päätyvät keräilijän lautaselle. Ne on helppo tunnistaa ja ne kasvavat vuodesta toiseen samoilla paikoilla.
Keruuretkillä käydään läpi syötävien kasvien tuntomerkkejä kädestä pitäen ja kirja kädessä. Pikkuhiljaa kasvit painuvat muistiin ja niitä alkaa löytää ympäristöstä kuin itsestään. Jo kolmella kasvilla pääsee hyvin alkuun. Kevään ja alkukesän kestosuosikkeja ovat vuohenputki, nokkonen ja voikukka. Toki kesän edetessä kerättävää lajistoa löytyy lukemattoman paljon enemmänkin ja kun vauhtiin pääsee uutta kokeiltavaa ja hämmästeltävää riittääkin vuosiksi eteenpäin.
Mukava keruupäivä tapahtuu hyvässä seurassa tutussa puutarhassa tuttujen kasvien kanssa.
Sydänlangan aktiivit ovat usean vuoden ajan ammentaneet rihmastojensa puutarhoista ja villistä lähiluonnosta ravintoainesta ja rohtoa. Säilöntämenetelminä mm. kuivaaminen, hapattaminen, pakastaminen, tinktuurat, liköörit jne. Olemme kartoittaneet ja vaalineet hyviä keruupaikkoja ja hoitaneet puutarhoja niin, että yhä helpommin olisi villiä ja puolivilliä ravintoa tarjolla. On tuttuja paikkoja, puhtaita paikkoja ja vähitellen kasvavat myös puolivillit monivuotiset villivihannesten seurana. Tänä vuonna rihmasto jatkaa levittäytymistä.
Mukava keruupäivä tapahtuu hyvässä seurassa tutussa puutarhassa tuttujen kasvien kanssa. Ihmiset kokoontuvat keräilemään ja säilömään yhteisöllisesti – yhdessä saadaan enemmän aikaiseksi ja yhä enemmän talteen siitä runsaudesta, jota ympäristö tarjoaa. Sydänlangan aktiivit ovat kehittäneet toimivia ratkaisuja mm. keruusaaliin kuivaamiseen ja hapattamiseen. Jos kiinnostaa säilöä enempi lähiluonnon antimia, mutta ei ole ihan varma mitä kaikkea koko prosessi vaatii, kannattaa osallistua keruuretkiin ja -porukoihin. Kokeneemmat opastavat aloittelijoita syötävien kasvien ja rohdosten tunnistamisessa.
Sellaisia ovat Sydänlangan keruuretket. Tai ne voivat olla kokeilevia tutkimusmatkoja entuudestaan tuntemattomaan villiin ympäristöön, uusien esiintymien bongaamista, uusien makujen kokeilemista, uusien vuorovaikutussuhteiden luomista oman ympäristönsä kanssa, virittäytymistä luonnon taajuuksille, virittäytymistä luonnon tarjoamille ideoille ja inspiraatiolle. Hämmästeltävää ja kokeiltavaa luonnossa riittää.
 |
Vuohenputkipelto. Kuva. Jussi Sinkkonen
|
Vuohenputket ja puiden silmut
Villivihanneskausi alkaa siitä kun puiden silmut tulevat esiin ja pienet vuohenputket ilmestyvät laajoina mattoina pihamaalle.
Koivun ja
vaahteran silmut ovat tervetullut ravintopommi talven jäljiltä ja vuohenputki vanhana luostarivihanneksena käy täydestä ravinnosta. Nuoret suppuiset vuohenputket ovat raikkaan pähkinäisen makuisia ja sopivat suoraan salaatiksi tai sitten kastikkeisiin, munakkaisiin, muhennoksiin ja pestoihin jne. Niitä voi myös hapattaa ja ne sopivatkin siihen tarkoitukseen erinomaisesti.
Nokkonen ja maitohorsma
Vuohenputket saavat pian seurakseen nuoret nokkoskasvustot ja maasta sojottavat
maitohorsman versot. Ne ovat todellista voimaruokaa. Varsinkin nokkoset ovat ravinnetihein, ravintopitoisin ja terveellisin vihanneskasvi mitä maasta löytyy. Pientä kähärää kasvustoa saa kerättyä kevään ensimmäisiin villivihannespaistoksiin vaikka saksimalla, mutta keräämiseen vauhtiin pääsee vasta sitten kun nokkoset ovat kasvaneet 25 cm korkeiksi. Sellaisena nuorena ja hentoisena nokkonen on aina vartta myöten käyttökelpoinen. Myöhemmin kesällä nokkosesta kannattaa napsia vain latvat pannulle ja jättää muu kasvi varsineen maahan kasvamaan.
Kesäkuussa, kun nokkoset ovat jo hujahtaneet pitkiksi ja varret sitkeiksi, niiden lehtiä kannattaa kerätä kuivattavaksi. Kuivatuista lehdistä saa erinomaista ravintolisää ja vihreää voimanlähdettä käytettäväksi koko vuodeksi.
Nokkosta ei pidä kerätä typpipitoisista paikoista kuten kompostista tai huussin perältä, eikä kovin mehevämultaisesta maasta haitallisten nitraattien takia. Jos keruupaikka on epäilyttävä odota kolmen aurinkoisen päivän ajan, jolloin nitraatit ehtivät muuntua harmittomaan muotoon.
Nuori maitohorsma on suosittu parsan tavoin käytettävä villivihannes. Voissa paistetut tai öljymarinoidut grillatut versot ovat suurta herkkua. Nuoria versoja on nopea kerätä ja niitä voi pakastaa tai säilöä etikka- tai hapansäilykkeinä.
Horsman lehdet muuttuvat kitkeriksi vanhetessaan, mutta ne ovat edelleen käyttökelpoista riittoisaa raakaa-ainetta salaatteihin ja kastikkeisiin kun lehdet hienontaa ja maun tasapainottaa vaikka sitruunalla. Horsman kanssa sopivat hyvin makupareiksi mm. herne, tomaatti ja sinappiset kastikkeet. Kuivattuja horsman lehtiä on hiostettu teeainekseksi ja juotu vatsaa vahvistana teenä. Samalla tavalla horsman lehtien hapattaminen parantaa niiden makua ja hapansäilötyt horsman lehdet ovatkin mitä raikkain raaka-aine hapansalaateille. Luonnollisesti aimo annoksella probioottista vahvistusta.
Myrkylliset näköislajit
Myrkkykeiso – Cicuta virosa.
On varoittava sekoittamasta vuohenputkea
myrkkykeisoon, joka on märillä paikoilla esiintyvä tappavan myrkyllinen monivuotinen, paksujuurinen sarjakukkaiskasvi. Etenkin mökkirannoilla ja rantaniityillä on oltava erityisen varovainen, sillä näillä alueilla myrkkykeisot ja vuohenputket voivat kasvaa sekaisin.
Muita vuohenputken myrkyllisiä matkijoita ovat
myrkkykatko ja
hukanputki, jotka ovat myös hyvin myrkyllisiä.
Onneksi vuohenputki ei kuitenkaan erehdyttävästi muistuta mitään näistä. Jos kerää tutusta kotipihasta ja on tunnistanut kasvualueet täysikasvuisista vuohenputkista, on suhteellisen helppo tunnistaa vuohenputki nuorenakin samalta alueelta. Helposti sen sekoittaa vain yksittäin kasvavaan karhunputkeen. Karhunputki on kuitenkin sopivissa määrin turvallinen villivihannes, vaikkakin voimakkaan makuinen ja rohtovaikutuksia omaava.
Nuoret maitohorsmat voi sekoittaa rannoilla viihtyviin lievästi myrkyllisiin ranta-alpiin ja terttu-alpiin. Ne kasvavat kuitenkin matalassa vedessä tai aivan vesirajan tuntumassa, joten maalta kerättäessä maitohorsmaa tuskin pääsee niihin sekoittamaan. Ranta-alvissa lehdet ovat vastakkain tai 3-4 lehden kiehkuroina ja lehden alapinta on karvainen. Nuori terttualvin lehdet ovat karvattomat.
Nopeasti katsottuna voi
kielon versojakin erehtyä luulemaan maitohorsmaksi, mutta lähemmässä tarkastelussa erot ovat kyllä selvät. Kielo on kuitenkin yleinen metsänreunoilla, hakkuuaukeilla ja voimalinjojen alapuolella – paikoissa joista maitohorsmaakin on hyvä etsiä.
Villivihanneksia satokauden ja ympäristön mukaan
Kesän edetessä yhä enemmän ravintoa on saatavana ympäristöstä. Keruuretkillä etsitään sillä hetkellä ja siinä ympäristössä parhaiten hyödynnettävissä olevat ainekset.
Kevät-kesällä käyttökelpoisia ovat mm.
nokkoset,
koiranputket ja
karhunputket,
poimulehdet,
ratamon lehdet,
voikukan lehdet ja
siankärsämön lehdet, pienissä määrin
vaahteran taimet ja
koivunsilmut,
vaahteran kukat ja
pajun kukat, kokonaiset
peltokanankaalit (sitkeimpiä varsia lukkuunottamatta),
nuoret ohdakkeet,
valvatin lehdet,
suolaheinät sekä
mustaherukan,
punaherukan ja
vadelman lehdet.
Kesäkuun kynnyksellä puhkeavat männyt kukkaan ja 1-2 viikon ajan on mahdollista ottaa talteen siitepölyisten
männyn hedekukintojen ainutlaatuisia ravintoarvoja.
Kesällä puhkeavat kukkaan voikukat ja laiska puutarhuri voi taas kiitellä itseään jos on malttanut olla viikatteella tai leikkurilla kajoamatta tämän korkealle arvostetun villiherkun kasvupaikkoihin. Koko kasvi on kukkia, lehtiä ja vartta myöten käyttökelpoinen. Yhdessä hunajaisen vinegretten kanssa voikukasta voi taikoa loputtomasti iloisia salaatteja ja villivihannespestoja.
Kerättyjen voikukkien kannattaa antaa levähtää ennen käyttöä puolisen tuntia pimeässä ritilän päällä, jotta kaikki mönkijät ja monijalkaiset ehtivät poistua terälehtien suojista.
Myös
siankärsämön lehti on koko kesän saatavilla oleva hieman pippurinen ja rohtoinen lisä salaatteihin ja säilykkeisiin.
Siankärsämön kukka on vain rohtokäyttöön, mutta lehti on sopivan mieto lisä ruoaksi käytettäväksi. Isoista lehdistä kannattaa riipiä lehdet irti ja jättää sitkeä lehtiruoti käyttämättä.
Karhunputken kukinta-aika on ollut yksi parhaista elämyksistä villivihanneshortoilujemme parissa. Pitkään tiedettiin, että karhunputki on maukas ja syötävä kasvi, mutta hämmästys oli suuri kun satuimme kerran karhunputkiniitylle juuri sopivasti kesäkuussa ennen kukkavarsien työntymistä esiin. Paksujen varsien uumenissa on muhkeita kukintoja, kuin parsakaalia, ja ne ovat pitkälle vartta myöten syötäviä, suussa rouskuvia. Karhunputken kukinnoista, lehdistä ja varsista saa maukasta lisuketta esim. öljymarinadina tai koko kasvin voi hapattaa ja tarjoilla salaatin seassa.
 |
Ruusun terälehtiä. Kuva: Jenni Örn
|
Rohdot ja teeainekset
Oma lukunsa on lähiluonnon monipuolinen rohtotarjonta. Pihapiiriin tai metsään suuntautuvilla keruuretkillä tunnistamme ja poimimme talteen myös rohdoiksi tai teenaineksiksi soveltuvia kasveja. Samalla käymme läpi eri kasvien lääkinnällisiä käyttötapoja. Suomen luonnossa kasvaa lääke vaivaan kuin vaivaan. Teesekoitusten lisäksi rohtoaineksista on käytännöllistä tehdä hoitavia salvoja (esim. kuismaöljy, siankärsämö-öljy) tai käyttää aineksia kosmeettisesti ja hoitavasti vaikkapa kylpysuolojen ja saippuan valmistuksessa.
Sienet ja käävät
Sieniä ja kääpiä on käytetty kiinalaisessa lääketieteessä sekä muinaisissa kansanperinteissä vuosituhansien ajan lääkkeenä. Monia kääpiä on myös tieteellisesti tutkittu ja löydetty potentiaalisia lääkinnällisiä ominaisuuksia. Pakurin lisäksi luonnostamme löytyy useita erittäin tehokkaita lääkesieniä. Sydänlanka tutustuu aiheeseen ja mm. kartoittaa parasta aikaa mahdollisuuksia ympätä lääkinnällisiä kääpiä kantoihin. Ehkä voimme pian tarjota yhteisöllisen mahdollisuuden vaikkapa sijoituskantoon yhteisellä lakkakääpäympillä! Se voi olla alkuun riskisijoitus, mutta hyvin mahdollisesti alkaa vuosien saatossa satoa tuottamaan.
teksti: Jussi Sinkkonen
