Yhdistyksen uusin jäsen Ipsu Hyttinen kirjoittaa blogissa juurevasti. Juuret
kiteytyivät Sydänlangan vuosikokouksessa myös uuden toimikauden kantavaksi teemaksi.
KUVA: IPSU HYTTINEN
Juuret
TEKSTI: Ipsu Hyttinen
Missä juuresi ovat? Ovatko ne varpasissa vaiko kantapäissä, vatsanpohjassa vaiko vuosituhansien takana? Kasvavatko ne oman heimon ja suvun historiasta, nykypäivästä, villivihanneksista vai ruisleivästä? Kohoavatko ne ilmaan vai kiinnittyvätkö maaemoseen tiukasti?
Seisoin taannoin kannon nokassa katselemassa omien jalkojeni jatkona sen mahtavia juuria. Olen usein seissyt saman kannon päällä ja tuntenut sen juuret ominani. Kaivautunut niitä pitkin syvälle maan syliin, suojaan pimeään ja turvalliseen maaäidin kohtuun. Juurruttanut itseni ja seissyt siinä vakaana milloin tuulessa ja sateessa tai polttavassa auringon paahteessa.
Siinä seistessäni tunnen sen maasta huokuvan voiman, joka juuria pitkin matkaa ylös kohti puun runkoa ja oksia, muuttuen lehdiksi, kukiksi, jotka lopulta kypsyvät hedelmiksi. Keskustelen hiljaa naapuripuiden kanssa, huojun niiden mukana ja annan juurieni kietoutua tiukemmin tutun metsän juurien ympärille. Siinä tulen osaksi metsää, osaksi maailmaa. Annan sieluni juurten kasvaa syvälle tähän planeettaan,tähän maahan, tähän metsään.
Mietin puita jotka ovat saaneet olla siellä vuosikymmeniä, jopa satoja vuosia, ja kaikkea sitä mitä ne ovat siellä nähneet ja kokeneet. Jopa tämä puu, jolla seison. Vaikka se on katkaistu vuosia sitten se sattuu seisomaan keskellä polkua. En tiedä onko polku muodostunut siihen puun sahaamisen jälkeen vai onko polku jo kulkenut puun ympäriltä aiemmin. Mutta yhä edelleen sen juuret ovat siinä voimakkaana enkä varmasti ole ainoa, joka siihen kipuaa seisomaan ja levittää kätensä tuuleen latvaksi ottamaan vastaan taivaalta valon energioita ja samalla imee maan voimaa noiden juurien kautta itseensä. Kenties antaen puulle osan omasta energiastaan tai välittäen taivaan energioita sen juurille. Niin vahvana ne yhä siinä ovat, ikäänkuin ne olisivat yhä elossa.
Toisaalta sanotaan, että ihmisen fyysiset juuret ovat suolistossa. Sieltä meidän juuremme imevät ravintoa ja nesteitä kehoon samalla tavalla, kuin kasvi saa ravinteensa suoraan maaemon muhevasta mullasta. Samoin kuin kasvin juuret heikossa tai vääränlaisessa maaperässä myös ihmisen juuret vaurioituvat, jos syömme huonolaatuista tai itsellemme vääränlaista ruokaa. Se ei enää ravitse meitä, vaan muutumme heikoiksi ja huonovointisiksi. Emme voi kukoistaa ja kantaa hedelmää. Se, mitä syöt, on sinun maaperäsi, äitimaa sisälläsi sinun juurillesi. Jos pidämme huolta myös näistä juurista sisällämme voimme fyysisesti, mutta myöskin henkisesti paremmin.
Samoin jos kasvin irrottaa ja siirtää paikasta toiseen, sillä kestää aikansa kunnes sen juuret taas vahvistuvat. Ensin se nuokkuu, saattaa jopa tiputtaa lehtiä, kunnes juuret löytävät taas uudelleen yhteyden maahan, kasvi saa jälleen vettä ja ravinteita, jolloin se alkaa virkoamaan. Paikasta sekä maaperästä riippuen se voi ruveta kukoistamaan aivan uudella tavalla. Samoin käy ihmiselle, meidän juuremme vahvistuvat kun löydämme oman paikkamme ja annamme juuriemme kasvaa siihen. Jatkuva muuttaminen ja epävarmuus eivät anna meille mahdollisuutta vahvistua ja kasvaa täyteen mittaamme. Toki on heitäkin, joiden juuret ovat ilmassa, heitä jotka kukoistavat kulkiessaan.
Henkiset juuremme puolestaan liittyvät perinteisiin, joita olemme saaneet perintönä omalta heimoltamme, suvultamme, ihmiskunnalta ja perheeltämme. Henkiset juuret ovat niitä tarinoita, myyttejä, joita meille on kerrottu lapsesta saakka. Ne ovat niitä tapoja, joilla hahmotamme maailman, olipa se tarina sitten tarina Väinämöisestä, Ukkosesta, rumasta ankanpoikasesta tai tarina siitä miten ihmisen kuuluu elää tai miten maailma toimii. Olemme monelta osin kadottaneet omat tarinamme ja sen takia niin moni kokee juurettomuutta, irrallisuutta.
Meille on kerrottu jonkun toisen tarinoita ja olemme erehtyneet pitämään niitä ominamme. Tai olemme halunneet olla kuin joku muu ja matkineet tätä toista kadottaen itsemme. Ne toisetkin tarinat voivat olla hyvä lisä meille, ravita meitä, mutta eivät koskaan voi korvata omaa henkistä maaperäämme.
Meidänkin heimomme on upeasta Kalevalasta huolimatta kadottanut suuren osan omista tarinoistaan, omista juuristamme historian huminoihin. Jo aikaa ennen Kalevalan kokoamista. Meidän tarinamme on vaihdettu tarinoihin, jotka eivät ole meidän omiamme, vaan jonkun muun tarinoita, jonkun muun juuria. Ne eivät ravitse meitä samalla tavoin kuin omat juuremme. Ne eivät ole se maaperä jossa me kukoistamme täydessä loistossamme.
Onneksi meillä on niitä tarinoiden palasia. Niitä luita, joista koota omien tarinoidemme luurangot kokoon ja laulaa niiden päälle lihat ja nahkat, rinnat, elimet ja hiukset ja silmät ja kaikki muu tarvittava.
Meissä on se voima ja tieto piilotettuna sisimpäämme ja monet oman perinteensä kantajat ympäri maailmaa laulavat omia laulujaan ja kertovat tarinoita. Ne tarinat eivät kerro vain menneestä maailmasta, vaan nykyisestä ja tulevasta. Ne ovat osa meitä ja meidän elämäämme, kuin juuret jotka ravitsevat henkeämme saaden sielumme kukoistamaan. Ne pitävät perinteet elossa. Myös sinä kuulet ja näet ne, myös minä, me täällä ja niin monet ympärillämme. Ne tarinat elävät sinussa kun vaan opit löytämään tiesi niiden luo ja kuuntelemaan niitä. Annat juuriesi kasvaa ja otat niiden tarjoaman voiman osaksi itseäsi.
🌳🌿🌱
Sydänlangan vuosikokous pidettiin viime viikolla Rääkkylässä vpj Jenni Örnin luona. Oli mukavaa kokoontua yhteen pitkästä aikaa, tuntui että visiot ja unelmat lähtivät oikein liitämään. Kokoontumisia onkin nyt luvassa lisää, jatketaan yhteisten suunnitelmien punomista erilaisissa merkeissä.
Hallitus jatkaa samalta pohjalta, tällä kertaa puheenjohtajana Jussi Sinkkonen, varapuheenjohtajana Jenni Örn, taloudenhoitajana Jehki Potkonen ja hallituksen varajäsenenä Kiira Parikka.
Tulevan kauden teemasanaksi nousi 'sydänjuuret'. Vahvistetaan yhteyttä juuriimme, ja asioihin jotka saavat sydämen väräjämään, hyvällä tavalla 💓.
Upeita juttuja taas ollaan yhdessä luomassa, retkiä, seikkailuita, työpajoja, savusaunailtoja, yhdessä tekemistä ja kokemista.
